perjantai 20. marraskuuta 2015

Toista sua ei milloinkaan...


Yhteinen taipaleemme oli niin kovin paljon lyhyempi, kuin olisin ikinä uskonut, mutta sitäkin rikkaampi. Tico eli täyttä koiranelämää. Sai juosta metsissä ja pelloilla mielin määrin. Rannat kaikuivat kesäisin sen riemuhaukusta, kun se pääsi siellä leikkimään. Koirakavereita sillä oli kymmeniä ja kaikkien kanssa se tuli loistavasti toimeen. Kotona se oli kiltti ja helppo, oikea "unelmakoira". Pääsipä se muutamia kertoja toteuttamaan itseään lammaspaimenena alkukantaisessa tehtävässään. Satoja yhteisiä matkoja ja retkiä teimme yhdessä. Aina Tico oli iloinen. Sen tärkein tehtävä oli kuitenkin olla minuille ystävä ja perheenjäsen, jota oli helppo rakastaa. Se nuoli kyyyneleeni pois kun olin surullinen, se uskollisesti piti huolta siitä, että elämän potkiessa minua päähän, en romahtanut ihan kokonaan. Se oli paras terapeutti, mitä kuvitella saattaa. Se saatteli minut yli uskomattoman vaikeiden koettelemusten. Siksi oli minun velvollisuuteeni yrittää auttaa sitä, kun se oli kipeä ja kun en enää pystynyt auttamaan, oli minun raskastakin raskaampi tehtäväni saatella se viimeiselle matkalleen ja antaa sen nukahtaa hellästi syliini...olla sen vierellä loppuun saakka. Olisin ollut valmis mihin tahansa, jos olisin sillä saanut sen terveeksi ja pidettyä luonani. Elämä ei tarjonnut sellaista vaihtoehtoa, joten oli valittava kipeistä vaihtoehdoista se, joka takasi koiralle 100% varmuudela kipujen loppumisen. Minuun tuo valinta sattuu niin syvälle jonnekkin, että on vaikea hengittää. Suru on niin valtava, etten tiedä miten sen kanssa selviän, mutta selvittävä on ja elämän on jatkuttava. Jokatapauksessa tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Minulla oli tukenani rautaisia ammattilaisia ja ihania ymmärtäväisiä koiraihmisiä, kun painiskelin kuukausien ajan eri ratkaisujen ja takapakkien kanssa. Haluan kiittää Eläinsairaala Univet Kouvolan henkilökuntaa asiantuntevasta ja hyvästä hoidosta ja palvelusta. Tunsin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi ja koira sai parhainta mahdollista apua ja hoitoa.







Rakas pieni Ticoni: 15.5.2013- 19.11.2015

"Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"

Hyvää matkaa sateenkaarisillalle, rakastan ja kaipaan sinua aina. Paikkaasi ei sydämessäni koskaan vie kukaan, vaan pysyt siellä ainiaan! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti